Kuva: Ari Henell   Saana Saana Beana eli Saana, s. 10.02.2004   Jaana ja Kari päättivät pitkän harkinnan jälkeen laittaa minut sijoitukseen. Pitkäperjantaina minua tultiin hakemaan uuteen kotiin, ja niin tutustuin Anneen ja Ariin. Muutin pääkaupunkiseudulle Vantaan Martinlaaksoon ja olen sopeutunut oikein hyvin kerrostaloelämään. Minusta on siis tullut Citykoira ja lempipaikkojani onkin koirapuisto, missä näen kavereita ja saan juosta vapaana. Tulen iloisen ja sosiaalisen luonteeni avulla toimeen kaikennäköisten ja -kokoisten koirien kanssa. Pidän uimisesta, palloleikeistä ja tietenkin herkkupaloista...   Osaan mainiosti tottelevaisuutta ja näyttelykäyttäytyminen on myös hanskassa! Vietän huoletonta ja mukavaa koiranelämää ja lähetän terkkuja kaikille koirienystäville.   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu           Kuva: Kennel Huurapojan   Pekko Pekko eli Suursaaren Ukko-Pekka, s. 08.02.2003 FIN17151/03, riistanvärinen   Pekko tuli meille Ukko-nimisenä elokuun alussa 2003 puolivuotiaana. Nopeasti oppi Pekoksi, meillä kun hakuharkoissa käytetään Ukko -käskyä ja Kari suunnitteli jo heti alussa siittä meille hakukoiraa. Pekko oli hieman epävarma poika tullessaan. Se ongelma korjautui nopeasti ja nyt se on sitä mieltä, että kaikki aivan varmasti rakastavat sitä yli kaiken! Ensimmäinen näyttely elokuussa 2003 meni vielä penkin alle mutta jatkossa se on kerännyt kehuja. Kehän ulkopuolella, hakuharkoissa ja kotona ei ole ongelmia. Joskin nuoren miehen kiihko Ceriä kohtaan nyt elokuussa sai aikaan sen, että odottelemme nyt yhdistelmälle pentuja. Näin ei ihan ollut suunniteltu, vaikka Pekko onkin mielestämme sellainen lempeä leijona. Ulkonäkö muistuttaa etenkin täydessä turkissa leijonaa ja luonnetta kuvaa parhaiten tuo sana lempeä. Tämä uros tulee toimeen toistenkin urosten kanssa ja leikkii säännöllisesti myös kasvattiemme Huurapojan Saul Benno alias Rasmuksen ja Huurapojan Onnin kanssa.   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu         Kuva: Teemu Kiljunen   Santtu Fin Mva Suursaaren Huura s. 9.1.1998 FIN13265/98 C, ruskea riista   Santtu tuli kotiimme maaliskuun lopulla 1998. Ilmoitus karvapallerosta löytyi teksti-tv:n sivuilta. Ajatus toisen koiran hankinnasta syntyi, koska Minttu-tyttösellä ei ollut papereita (olihan se syntynyt lapinkoiraäidin ja tuntemattoman sulhasen lyhyen, mutta lemmekkään seurustelun tuloksena). Halusimme siis myös puhdasrotuisen lappalaisen ja vielä riistanvärisen, eli samanlaisen johon Kari ja Arto olivat edellisvuonna syyskuisella Lapinreissullaan ihastuneet.   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu       Kuva: Pirjo Pulkkinen   Santun poika Nalle Fin Mva Garmelin Hulivilipoika s. 5.3.1999 FIN15091/99 B, musta ruskein ja valkoisin merkein   Hirvosen Hilkka kaipasi sulhasta Enkku-nartulleen (Fin Mva Garmelin Elisa) ja niinpä Santtu pääsi käymään morsiamen tykönä. Tuloksena oli viisi kaunista lapinkoirapentua. Innostuimme tietysti kovasti ja varsinkin kun yksi niistä teki itsensä kovasti meille tykö, päätimme hankkia vielä kolmannen koiran… Päätös ei ehkä ollut kaikista muista viisas, koskapa piti vaihtaa autoa ja asuntoa! Maalle muutimme elokuussa, kun Nalle oli tullut kotiimme toukokuun alussa 1999. Kallista hommaa tämä koirien pito!!!   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu       Kuva: Kennel Huurapojan   Roosa Fin Mva Fidelis Roosa s. 16.3.2000 FIN25601/00 0 A, soopeli   Mamma sai maallemuuton jälkeen uudenlaisen koirakuumeen, ihan kuin perheessä ei olisi jo tarpeeksi eläimiä! Koirakuumeeseen liittyi ajatus kasvatustyöstä ja sitä varten piti olla narttukoira. Kahden uroksen ja yhden leikatun nartun kanssa se olisi ollutkin vaikeaa. Niinpä harkinnan jälkeen, tuli soiteltua Niemen Eevalle Fidelis kenneliin. Pistimme varaukseen vaalean nartun, joka sopisi morsiameksi talon uroksille. Kiirettä ei ollut, kunhan sitten joskus… Kuinkas siinä kävikään, Eeva ilmoitti astutuksen tapahtuneen ja kysäisi josko varaus vielä pätee ja pätihän se. Roosa syntyikin sitten jo maaliskuussa 2000, reilun puolen vuoden päästä varauksesta!   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu       Kuva: Kennel Huurapojan   OONA   Pekon ja Cerin tytär Oona Huurapojan Olivia s. 18.5.2005 FIN48695/05, siniharmaa Kennelimme nartut alkoivat olla vähissä ja niinpä jätimme O-pentueen Olivian meille. Oona on oman Pekkomme ja Cerin pentu. Vanhempien D/C -lonkkien vuoksi harkitsimme pitkään valintaamme. Oonan ihastuttava luonne vakuutti meidät, puhumattakaan upeasta rakenteesta. Aika näyttää saammeko tästä hieman poikkeuksellisesta nartusta itsellemme kunnon mamman kasvatustyöhömme. Mikäli terveystarkastuksen tulokset, sitten aikanaan, ovat positiiviset, niin siitähän se tämä valinta sitten osoittautuu joko vääräksi tai oikeaksi. Kaikesta huolimatta saimme kenneliimme ihastuttavan koiran, olipa se sitten kelvollinen kasvatukseen tahi ei.   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu       Kuva: Kennel Huurapojan   Milla Taapanterin Kaunotar s. 29.11.2002 FIN10258/03 0 C, soopeli   Milla "Lilla" tuli perheeseemme tammikuussa 2003. Herttainen ja suloinen luonne oli nähtävissä jo heti pentuna. Tämä kaunis tummasilmäinen kaunokainen kellahtaa helposti selälleen kerjäämään rapsutuksia ja on hurmannut luonteeltaan monta monituista tuttuamme. Soopelinväri jäi lähes kermanvaaleaksi ja erottaa sen siten kahdesta muusta soopelinartustamme. Väriään se periytti heti ensimmäisessä pentuessaan. Neljästä pennusta kolme oli soopelia ja yksi riistanvärinen. Milla on R-pentueemme ihana emä. Herttaisuus näkyi myös, kun syksyn 2004 pentuja Milla hoiti yhdessä Tyyne -tyttösemme kanssa. Tyynehän menetti omat pentunsa, syystä jota emme saa koskaan tietää. Molemmat suoriutuivat neljän pennun hoidosta esimerkillisesti. Kaksi emää neljällä pennulla aiheutti tosin sen, että maitoa riittikin sitten jopa yli tarpeen.   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu       Kuva: Kennel Huurapojan   Ceri Fidelis Caruso s. 2.12.2002 FIN13643/03, kermanvärinen   Ceri Cemmonen rasavilli... Ceri on sijoitettuna pojallemme Artolle ja hänen avovaimolleen Helille Kiihtelysvaaraan. Ceri käy meillä tietenkin usein ja tulee hyvin toimeen kaikkien eläintemme kanssa. Paras kaveri on kuitenkin ruualla käyntiinlähtevä Peppi-koira, joka on alaskanmalamuuttiäidin ja tollerin jälkeläinen. Ceri on Pepin oma vauva, jonka koulutus kuuluu tietysti Pepille. Ceri on hyvällä tavalla vahvaluonteinen ja toisaalta taas hellyyttävä kokonaisuus. Siro ja hyvärakenteinen olemus sekä nöyrä luonne vaikuttivat siihen, että päätimme teettää Cerillä pennut.   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu       Kuva: Kennel Huurapojan   Poni Mittelspitz uros Ticapon Albern Legende s. 2.9.2004 FIN45876/04, kirjava   Poni tuli meille pienen koiran paikkaa täyttämään. Pitkän tutkinnan jälkeen päädyimme mittelspitziin. Rodun alkukantaisuus ja jalostamattomuus viehättivät sekä muistuttivat kovasti lapinkoiraa. Vain koko oikeastaan erotti sen lapinkoirasta. Poni todennäköisesti kuvittelee kuitenkin olevansa vähintään lapinkoiran kokoinen. Se on rotumääritelmänsä mukaisesti hyvä pihavahti, kova haukkumaan ja itseluottamusta riittää vaikka mihin.   » Katso esittely, kuvat ja sukutaulu